RUOKAKERHO osa 9, SAKSA

23. huhtikuuta 2009

tämä ei alunperin alkanut varsinaisesti saksasta, vaan liv-kanavan ohjelmasta Fresh with Anna Olson. Annan ja miehensä viimeisin matkakohde oli ollut Alsace, eli Ranskan hallinnoima alue Saksan ja Sveitsin rajamaastossa. he rakastuivat Alsacen ruokakulttuuriin! niin mekin!

vaikka ruokaohjelmien ylitsepursuava snobius ja olematon kosketuspinta todelliseen maailmaan saa useimmiten otsasuoneni tykyttämään, tykkään katsoa niitä. tykkään katsoa, kun ihmiset tekevät ruokaa.

Annan Alsace-muisteloillallisen menun voitte katsoa täältä, kuten muutkin Annan ohjelman reseptit. me otimme tuosta joukosta vain yhden ruokalajin ja leikimme nyt, että se on nimestään huolimatta saksalaista. jälkiruoka taas on taatusti saksalainen herkku.


CHOUCROUTE GARNI
(dressed sauerkraut)

hapankaalia
sipulia
kasvismakkaraa tms. (parhaiten sopisi varmasti seitanmakkara, mutta me tyydyimme aikataulullisista syistä lisää-vain-vesi-kasvisnakkiaines-pakettiin)
suolaa, mustapippuria
olutta (ohjeessa omenasiideriä, mutta olutta sattui teeman mukaisesti olemaan vieressä)

* kasvismakkarat paistetaan
* sipuli paistetaan, haudutetaan hapankaalin kanssa, maustetaan
* uunivuokaan kaikki, olutta sekaan ja uuniin. ehkä 180 asteeseen 45 minuutiksi

suolaista! sopii oluen kanssa. jos hapankaali epäilyttää, kuten ruokakerhomme toista osapuolta, huomioi, että uunissa se pehmenee ja makeutuu aivan eri makuiseksi.






SCHWARZWÄLDER KIRSCHTORTE
(Dark Chocolate Cake)

tähän en ottanut valmista reseptiä, koska periaatteessa kyseessä on suklaakakku kirsikka-kermavaahto-suklaa täytteellä ja koristelulla. käytimme pari postausta sitten esitelemääni maailman parhaan kakun reseptiä. hah! saimme aikaan kauniin kakun, joka oli sisälmys oli kuin kumia. en tiedä miten noin yksinkertainen ohje voi mennä noin pieleen, ehkäpä olisi pitänyt leipoa pohja edellisenä päivänä ja antaa levähtää.

eli moni kakku päältä kaunis:

PALAK TOFU JA KUKKAKAALIJUTTU

19. huhtikuuta 2009

vegaaniversio siis intialaisesta tuorejuustoruoasta:

kiinteää, maustamatonta tofua
pinaattia (tässä pakastetta)
sipulia
valkosipulia
inkivääriä
suolaa
garam masalaa
jeeraa
mustapippuria
chiliä
kaurakermaa

* paista paloiteltu tofu reilussa öljyssä ja maustemeressä rapeaksi
* lisää sipulit ja inkivääri, hauduta
* lisää pinaatti ja lopuksi kerma

tosi yksinkertainen ruoka tällaiseksi herkuksi, tämä on yksi suosikeistani.
seurana aurinkoista kukkakaalia, jonka höyrytin kevyesti ja paistoin kevyesti suolan, kurkuman ja paprikan kera

PARAS KAKKU IKINÄ

27. maaliskuuta 2009

jos kakkureseptiä luonnehditaan näin : "The BEST chocolate cake ever...that happens to be VEGAN. I kid you not!" niin miten sitä voi olla kokeilematta? ei voikaan! metsästin netistä tarkoituksella jotain suklaakakkua töihin synttärikahveille vietäväksi, onneksi törmäsin tähän. hyvin kelpasi :)

alkuperäinen englanninkielinen ohje löytyy täältä. minun minttuinen versioni taas tässä:

3,2 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
0,8 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2,5 dl lämmintä vettä
0,8 dl öljyä
fazerin mariannerouhetta

* sekoita kuivat aineet haarukalla keskenään n. 20 x 20 cm korkeareunaisessa uunivuoassa (mulla oli vähän pienempi, lasinen vuoka. käytä joka tapauksessa sellaista, johon taikina ei jämähdä kiinni)
* lisää vesi, sekoita taikinaksi
* paista 180 asteessa n. 30 minuuttia tai kunnes taikinaa ei tartu veitseen kakkuun tökätessä
* anna viiletä, tee kuorrute:

1,25 dl sokeria
4 rkl margariinia
2 rkl soijamaitoa/vettä
2 rkl kaakaojauhetta
mariannerouhetta

* sulata ja sekoita kattilassa
* käännä kakku ylösalaisin (tasaisempi pinta ylös) ja kaada kuorrute päälle
* koristele (esim. raastettua tummaa suklaata ja loput mariannerouheesta)



tämä oli niin helppo tehdä, ettei uskoisikaan. aktiivista tekemistä ehkä puoli tuntia. ja tätäkin voi muunnella oman maun mukaan, ensi kerralla teen appelsiinisuklaisen. ja kesällä tuoreilla kirsikoilla päällystetyn. tai mansikoilla.

RUOKAKERHO OSA 8, VENÄJÄ

24. maaliskuuta 2009

tämä periaatteessa jatkaa edellisen ruokakerhon teemaa eli suomalaista ruokaa. ruokalista oli tuttuakin tutumpi, mutta siis venäläistä alkuperää. tosin niin oli pitkälti sen edellisenkin.

suomi-venäjä-seuran sivuilla kerrotaan mm. että venäläinen keittiö on itse asiassa yhdistelmä venäläistä ja ranskalaista keittitaitoa, sillä Pietari Suuri hankki aikanaan hoviinsa ranskalaisia keittiömestareita, jotka vaikuttivat venäläisen keittiön kehitykseen. venäläisen keittiön kehitykseen vaikutti myös ortodoksisen kirkon määräämät pitkät paastot. niiden aikana esim. lihaa ja maitotuotteita ei saanut nauttia lainkaan.

tunnusomaisia venäläisen ruokapöydän antimia ovat ainakin erilaiset keitot ja leivät. leipä, erityisesti ruislimppu toimii myös särpimenä. venäläisistä juomista tunnetuin on tietysti vodka, mutta myös teetä on juotu paljon 1600-luvulta lähtien.


PUNAJUURI-SEITAN-STROGANOFF

* n. 350 g seitania (jos haluaa ns. läskisempää, kannattaa tehdä keitettävää versiota. minä käytän edelleen kaikkeen mieluummin uunissa paistettua seitankinkkuohjeella tehtyä pötköä)
* 2 keitettyä punajuurta
* 1 iso sipuli
* mustapippuria, laakerinlehti, tomaattipyrettä, sinappia, suolakurkkua
* kasvikermaa
* suuruste

* paista sipulit, lisää seitan käristymään
* lisää punajuuret
* lisää mausteet
* suurusta

stroganoff on ollut kokkauslistalla pitkään, enkä pettynyt! todella hyvää :)









KAALIPIIRAKKA

pohjana käytettiin laiskoina lisää-vain-vesi-pizzapohja-jauhoseosta (isä sai jonkun lehden kylkiäisinä)

täytteessä
* punakaalia
* punasipulia
* linssejä
* siirappia, sitruunamehua, mustapippuria, suolaa

ei mitenkään yllättäen tuo taikina sopinut tähän tarkoitukseen, vaikka muuten ihan ok olikin. tuhdimpi taikina sopii paremmin tekniikkaan, jossa kaulitun taikinan keskellä laitetaan täyte, nostetaan taikinan reunat päälle ja nipistellään kiinni. meidän piirakka lässähti vähän. mutta oli kevyempää, vierastan kaikkea mihin pitäisi tunkea satoja grammoja margariinia. ja niin, oli tämäkin siis hyvää.

seurana hapankaalia, alfalfan ituja, maustekurkkua ja herneenversoja

jälkiruoka suunnitelmana oli blinit, joiden taikina tehtiin mainion kasviskeittiössä-blogin ohjeella. mutta hyvää päivää sen hiivan maun kanssa! ensimmäisen paistoksen jälkeen taikina lensi kaaressa vessanpönttöön, enkä aio kuvitellkaan uutta yrittämistä. teimme siis lettuja, sillä samalla ohjeella kuin aina ennenkin. mainioita tuli, mutta en osannut enää ottaa yhtään julkaisukelpoista kuvaa. kuvitelkaa lettu. ja seuraksi valutettua soijajugurttia aprikoosilla :)

ITU

7. maaliskuuta 2009

idättäminen tarkoittaa sitä, että siemenistä/pavuista/tms kasvatetaan ilman multaa pieniä taimen alkuja eli ituja. idätys aloitetaan huuhtelemalla siement/pavut ja liottamalla niitä esim. yön yli. liotuksen jälkeen ituja säilytetään pimeässä muutaman vuorokauden ajan, huuhdellen muutaman kerran päivässä. idätystä varten myydään erillisiä astioitakin, mutta itse olen pärjännyt lasipurkki+harsokangas+kuminauha -yhdistelmällä. eli harso pitää idut purkissa huuhtelun aikana ja purkki mahtuu kätevästi asiakuivauskaapin alimmalle hyllylle sellaiseen kulmaan (45 astetta), että vesi pääsee valumaan pois.

miksi sitten idättää? koska se moninkertaistaa siemenen/pavun vitamiinipitoisuuden sekä muuntaa sen helpommin sulavaan muotoon. erityisesti papujen ja herneiden kohdalla legendaarinen ilmavaivaongelma pienenee idätyksen tuloksena. monesti suositellaan myös papujen normaalikäytössäkin ns. rikastuttamista: ennen keittämistä pavut liotetaan kuten aina, mutta ennen keittämistä esim. yön ajaksi pimeään. rikastumisen ja idättämisen aikana papujen proteiini muuttuu aminohapoiksi ja tärkkelys yksinkertaisiksi sokereiksi, jolloin myös ravintoaineet imeytyvät paremmin. (lähde: aduki) idättämisen jälkeen suurikokoiset pavut täytyy vielä keittää, muut ovat valmiita syötäväksi sellaisenaan. ahkera huuhtelu on myös tärkeää, huolimattomuus saattaa johtaa salmonellaan.
(ravintoarvoista ja tarkemmista ohjeista voit lukea esimerkiksi täältä. oma oppaani idätykseen on Merja Niemen Aurinkoista ruokaa.)

käytän ituja eniten salaatteihin tai lisään lämpimän ruoan päälle. muutenhan nämä käy vaikka levitteisiin, kasvispihveihin, muhennoksiin, mihin vain haluat. kannattaa kuitenkin muistaa c-vitamiinin kuoleminen lämmityksen yhteydessä.

mitä sitten idättää? yleisimmät idätettävät ja omatkin suosikkini tässä:

vihreät linssit

mungpavut

sinimailanen eli alfalfa

näiden lisäksi mainitsisin kikherneet, herneet, soijapavut, adukipavut, auringonkukansiemenet, sarviapilan, vehnän, kauran, rukiin, tattarin ja hirssin. itseltäni on viljojen idätys jäänyt vähemmälle, mutta papuja, herneitä ja auringonsiemeniä usein. varsinkin talvella, kun kaupan salaatit on nahistuneita ja surkeita, idut sen sijaan ovat tuoreita ja maistuvat keväälle. keittiössä puuhastelua välttävälle: tämä ei vie paljoa aikaa eikä vaivaa, varsinkaan lopputulokseen verrattuna. itse kasvattaminen myös laittaa vielä enemmän miettimään sitä, mistä se ruoka kauppoihin tuleekaan.

tässä vielä käytössä idätettyjä vihreitä linssejä: tortilla soijarouhe-sipuli-herkkusieni-paistoksella, salaatilla, tomaatilla, persiljalla ja iduilla:

SATAY-VAIKUTTEINEN arvatkaa mikä

26. helmikuuta 2009

no seitan.

satay (tai sate) on kaakkoisaasiassa suosittu ruokalaji, jossa useimmiten grillattu tofu/seitan/tms tarjoillaan maapähkinäkastikkeen kera. satayn alkuperäiseksi kotimaaksi mainitaan indonesia, mutta aasialaisten ruokien tapaan tätä syödään monessa maassa. ja joka maassa on oma versionsa. ken tahtoo, voi näihin tutustua esimerkiksi wikipediassa. mun versio ei siis yritä olla millään tavalla aito, en ole edes koskaan maistanut satay-kastiketta.
lähinnä tähän koitin yhdistää tunnusomaisimmat ainesosat, joista siis maapähkinävoi lienee se tärkein:

n. 3 rkl maapähkinävoita
pieni purkki kookosmaitoa
chilitahnaa
soijakastiketta
sitruunamehua
paloiteltua ananasta
sipulia
valkosipulia

paloiteltua seitania

* paista öljyssä sipulia ja valkosipulia
* lisää muut, hauduttele
(kannattaa lisätä vettä tarvittaessa, pähkinävoi on niin tuhtia ja tahmeeta)
(mausteet myös hukkuu tänne, kannattaa liioitella: kolmea lusikallista sambal oelek -tahnaa ei edes huomannut)

periaatteessa paistettua seitania pitäisi kai dippailla kastikkeeseen, mutta laiskana sekoitin ne tuonne sekaan.
tää on todella raskasta ja makeanoloista. jos tahtoo keventää, pähkinävoin määrää kannattaa vähentää.
maku on kuitenkin todella hyvä, erinomaista vaihtelua. kannattaa myös syödä tän kanssa mahdollisimman paljon rehuja, raskas ja raikas on hyvä yhdistelmä. mun lautasella oli ohraa vihanneksilla ja kirsikkatomaatteja.

VUOKRATILUKSET

25. helmikuuta 2009

ilmoitin tänään itseni puutarhapalstan vuokrausjonoon! toivottavasti en oo missään jonon hännillä ja jää ilman, mutta kaipa niitä riittää. vähän jännittää, en oo koskaan viljellyt mitään, paitsi yrttejä ikkunalaudalla ja ne on aina kituneet varhaiseen kuolemaansa saakka. ehkä innostus korvaa taidon tässäkin.

haluisin kasvamaan ainakin tilliä, lehtikaalia, härkäpapuja, villisuolaheinää, tomaattia, porkkanaa, ruohosipulia, retiisejä, salaatteja, basilikaa, kevätsipulia, minttua, valkosipulia, kesäkurpitsaa, sitruunamelissaa, timjamia, kynteliä, salviaa, paprikaa ja sitä tätä tuota. tässä vaan tulee vielä kiire ja mihin ne kaikki taimet mahtuu?

myös kukkia aion kerrankin laittaa parvekkeelle, ruukkuliljoja ainakin. ja verenpisaran, koska äitillä oli aina sellainen.

onko siellä lukijoissa hyötykasviviljelijöitä? kertokaa ihmeessä suosikkeja ja vinkkejä noviisille!

kesä :)